jossa on kiireetön
ja hyväksyvä ilmapiiri. Jossa on mahdollista puhua huomioistaan ja
ajatuksistaan, mitä tahansa asiaa voi ottaa esiin, mitään ei tarvitse rajata
pois.
Kuuntelija ei arvostele tai tuomitse, vertaile tai vaadi vaan tilaisuus on kuunnella itseään ja lempeästi huomata omaa sisintään. Keskustelussa voi avata omia kokemuksiaan ja saada niihin uudenlainen vapauttava kokemus. Ongelman/ ristiriidan sisältöä ei tarvitse analysoida, menneisyyttä ei tarvitse ´kaivella´. Se on kokemuksen katsomista vapaudella.
Armollisuus
lähtee ongelman tunnistamisesta. Ongelman tunnistaa siitä, että mieli ja keho reagoivat jollain tavalla. Tämä johtaa sisäiseen keskusteluun, ajatteluun, joka on sisällöltään joko hyväksyvää, lempeää - armollista tai tuomitsevaa, syyllistävää - armotonta. Armollisuus kysyy halukkuutta katsoa sisäänpäin, kuunnella itseään, jolloin voi nähdä ajatuksen, huomata sen sisällön. Armollisuus on mielen muutos, se on ajatuksen vaihtamista armottomuudesta armollisuuteen.
Tietoinen, hyväksyvä läsnäolo
tarkoittaa tietoista huomion suuntaamista, keskittymistä. Se tarkoittaa lisäksi, että huomion kohdetta tarkkaillaan tietyllä tavalla; nyt-hetkessä hyväksyen, ilman arvostelua. Tällainen huomion suuntaaminen lisää ymmärrystä, tämän hetken todellisuuden hyväksymistä.
"Mitä itsestäni ajattelen, sen maailmaan saattelen"
Hengittäminen
on
aina nyt, joten samassa kun huomaan sen, se tuo minut nyt-hetkeen. Se
ankkuroi minut itseeni. Hengitys on kaiken inhimmillisen toiminnan
perusedellytys. Se on elämän alkulähde, olemassaolomme perusmoottori.
Hengityksellä on keskeinen rooli henkisessä hyvinvoinnissa, mielenrauhan palauttamisessa ja sen ylläpitämisessä.
Muutoksen, menetyksen tunnekeskeinen läpikäyminen
auttaa kohtaamaan ne ajatukset ja tunteet, ristiriitaisetkin, jotka nousevat totutun elämäntilanteen muuttuessa, esimerkiksi työpaikan menettäminen, ihmissuhteen päättyminen, lapsen syntymä, läheisen kuolema jne. Reagoiminen on luonnollista riippumatta menetyksen tai muutoksen muodosta. Hyväksyvä suhtautuminen itsessä nouseviin tunteisiin, tuntemuksiin ja ajatuksiin vapauttaa.
Ratkaisukeskeinen lähestyminen
tai voimavarakeskeinen on lähestyminen, jossa ei keskitytä ongelmiin vaan ohjataan kiinnittämään huomio niihin voimavaroihin, joita jokaisella on. Ongelmaa ei kielletä vaan päinvastoin, se nähdään mahdollisuutena huomata, tulla tietoiseksi itseä kuormittavasta ajattelusta. Yhdessä totutellaan katsomaan ongelmaa/ristiriitaa toisenlaisesta näkökulmasta.
"Ongelmaan on jo olemassa ratkaisu sen syntyhetkellä."