MUISTUTUS LÄHTEESTÄ

Muistutus Lähteestä

Maallistuneessa, aineellisessa maailmassamme alkulähteemme hämärtyy herkästi. Se on seikka, josta tässä vaiheessa maanpäällistä elämääni alan tulla yhä tietoisemmaksi. Liiankin helposti huomioni kiinnittyy ja kiintyy aineelliseen maailmaan. Huomaan, että minun on täytynyt alkaa kiinnittyä tähän jo hyvin varhaisessa vaiheessa, niin syvään se on iskostunut. Kauan olen elänyt siinä ajatuksessa, uskossa, että vain aineellinen on totta, ainut todellisuus, ja siksi myös kaikkein tärkein. Myöhemmin se on kuitenkin alkanut osoittautua melko hataraksi ´todellisuudeksi´, kun aineellinen maailma kuitenkin muuttuu jatkuvasti ja uhkaa lisäksi loppua(!), istuttaen ja kasvattaen siinä samassa mieleeni levottomuutta, epävarmuutta, epäilyä - pelkoa.

Entäpä, jos se onkin vain mieleni sisällä oleva vääristymä, ajatuksissani oleva virus? Alan nimittäin kallistua siihen, että yhteys Lähteeseen ei olekaan katkennut, ei missään elämäni vaiheessa. Minä olen vain ajautunut - ja ajaudun, siihen uskomukseen, kun huomioni on kaiken aikaa jossain itseni ulkopuolella, jolloin niin herkästi unohdan sen mistä olen lähtöisin. Voisiko ylipäätään Lähde olla olematta sisälläni, ja olla vain ulkopuolellani? EI! Tämä vääristymä onkin se juttu, sillä ympäröivä maailma tekee kaikkensa, että eläisin unohduksessa ja toimisin siitä unohduksesta käsin.

Tarvitsen siksi mieleeni syöpyneen viruksen torjuntaohjelman. Tarvitsen jatkuvan vahvistuksen, muistutuksen yhteydestä Lähteeseen. Hyviksi välineiksi on osoittautunut elämän itsen lisäksi hiljentyminen, hengittäminen, rukoileminen ja anteeksi antamisen harjoittaminen. Ne vahvistavat ja ylläpitävät yhteyttä Lähteeseen. Ne auttavat siivoamaan mieleni haittaohjelmista ja avartamaan sitä. Ne lisäävät valmiuttani luopua luutuneista käsityksistä, ne kasvattavat rohkeuttani astua ulos kivittyneestä puolustuslinnakkeesta. Ne antavat uskallusta kohdata elämä suoraan, tässä ja nyt.

Mikä huikea näköala avautuukaan, kun rohkenen - kun tahdon. Silloin voin saada kokemuksen, jossa en olekaan erillinen yksilö, erillään kaikesta muusta, erillään Lähteestä. Silloin voin havahtua sille todellisuudelle, että olemmekin kaikki osana suurta kokonaisuutta, jota jokainen ilmentää omalla laillaan, parhaansa mukaan. Silloin, varsinkin ajatukset mutta myös teot, saavat aivan uuden merkityksen ja ulottuvuuden. Silloin ei ole yhdentekevää mitä ajattelen tai miten ajattelen. Silloin ei ole yhdentekevää miten toimin suhteessa itseeni ja toiseen, ympäristöön, sillä kyseessä on samasta asiasta - samasta, yhdestä Lähteestä.


Marja-Leena Paakkunainen

PS: Käytän tässä Lähde - sanaa sen neutraalisuuden vuoksi.

Muita nimiä tälle on Jumala, Luoja, Rakkaus, Elämä, Maailmankaikkeus. ..


SUNNUNTAIKSI, TeJuKa -lehti

29.12.2011