Kirja

Armollisuuden ajatuksia - Minä saan olla jokaisessa hetkessä


Voisiko olla mitään hoitavampaa, levollisempaa, vapauttavampaa kuin saada olla sitä, mitä on, täydellisessä hyväksynnässä? Voisiko?

Marja-Leena Paakkunainen, fysioterapeutti, josta on tullut mielenrauhan ohjaaja, kuuntelija, on alkanut huomata mielentilan eli ajatukset - miten merkittäviä ne ovat. Ajatus säätelee, miten suhtautuu itseen, kehoon, muihin, ympäröivään maailmaan, ihan kaikkeen. Tässä ulkoisessa armottomuuden maailmassa armollisuus unohtuu herkästi, siksi tämä muistutus.

Kirjaan on koottu ajatelmia, joiden sisältö on armollisuus, täydellinen hyväksyntä.

"Minä saan olla juuri sellainen kuin olen,
mitään minuun lisäämättä tai minusta pois ottamatta.
"


Tilaa tästä


ILKKA -lehti  19.4.2017

Armottomuus itseä kohtaan kuormittaa

Marja-Leena Paakkunainen teki kirjan Armollisuuden ajatuksia. Siinä ohjataan ihmisiä vapautumaan turhista odotuksista ja vaatimuksista.

Fysioterapeutti ja mielenrauhan ohjaaja Marja-Leena Paakkunainen toteutti pitkäaikaisen haaveensa ja julkaisi kirjan Armollisuuden ajatuksia.

Kirja sisältää hänen ajatelmiaan siitä, kuinka ihmisen omat ajatukset lopulta ohjaavat koko elämää. Muuttamalla ajattelua voi muuttaa elämänsä sisältöä.

Kantavana teemana on armollisuus itseä kohtaan. Ei tarvitse olla jotakin muuta kuin oikeasti on.

- Eikö ole kiitollista, kun alkaa huomata, mitä ei ole, on yksi viisaus kirjan loppusivuilla ja se tarkoittaa, kuinka armollista on vapautua odotuksista, jotka ovat kenties vieraita itselle, mutta aina piinaavasti ohjanneet elämää.

Ajatelmia Paakkunainen on koonnut nelisen vuotta. Samaan aikaan kirjanteon kanssa hän on pitänyt vuosikaudet omaa vastaanottoa Kauhajoella ja osa ajatuksista kumpuaakin keskusteluista ihmisten kanssa.

Hän suosittelee kirjaa niille, jotka haluavat kuunnella itseään.

- Itselläni on pitkään ollut jokin selittämätön kaipaus itseni äärelle, kuunnella itseäni ja samalla voimakas vastustus eli pelko. Ei ole kivaa huomata ja kohdata itsessään sitä armottomuus- tai arvottomuususkomusta. Työ kuitenkin kannattaa, sillä pelon alta löytyykin armollisuuden ajatuksia. Tästä haluan muistuttaa, sillä se palauttaa ilon ja rauhan.

Hän sanoo, että on tärkeä huomata itseensä kohdistuva armottomuus, koska se kuormittaa mieltä ja sitä kautta kehoa.

- Armottomuus on yhtä kuin vaatimus, vertailu, tuomituksi tulemisen pelko, arvostelua ja syyllisyys. Niistä syntyy tunne, etten ole riittävä, rakastamisen arvoinen. Toinen näkökulma on armollisuus, se, että olen hyväksyttävä tällaisenaan.

Armottomuus häiritsee meitä kaikkia.

- Meillä on monenlaisia tavoitteita ja oletettuja odotuksia esimerkiksi ulkonäön, uran tai vaikka parisuhteen suhteen. Hyvin yleinen on ajatus, että mitähän ne muut ajattelevat.

- Äidin rooli on yksi sellainen, jossa helposti syyllistyy ja syyllistetään monelta suunnalta. Äitiyteen liittyy niin paljon odotuksia ja vaatimuksia.

Elämässä on myös monenlaisia rooleja eikä niissä ole mitään ongelmaa niin kauan, kun ei samaistu pelkästään niihin.

- Minä olen minä; en pelkästään nainen, äiti, tai vaimo tai yrittäjä tai mitä rooleja kulloinkin on.

Kun luopuu roolien ja odotusten paineesta, vapautuu henkisesti. Monesti se tapahtuu kriisien kautta, kuten sairastumisen tai menetyksen myötä. Kriisi on mahdollisuus, tulla yhä enemmän omaksi itsekseen.

"Olen täällä (maailmassa) vain itseni vuoksi", sanotaan kirjan yhdessä ajatelmassaan aika itsekkäästi.

- Niinpä, opetus sanoo, että rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Usein se jää puolitiehen, kun yrittää rakastaa lähimmäistä, mutta unohtaa itsensä, kun ei saa olla itsekäs. Tämä on oiva esimerkki armottomuudesta.

Kirja puhuu henkisistä asioista, mutta monessa kohdassa se koukkaa myös hengellisyyden käsitteisiin, kuten totuus, rakkaus, Jeesus ja Jumala.

Paakkunaiselle on oman kokemuksen kautta alkanut hahmottua täydellinen hyväksyntä, armollisuus - rakkaus.

- Sanalla tai käsitteellä ei sinänsä ole merkitystä, vaan sisällöllä. Pohjana on aina ajatus, jonka sisältö on joko tuomitseva ja rankaiseva tai hyväksyvä ja lempeä, oli sitten kyseessä Jumala tai syöminen. Minut saatiin lapsena pysymään kurissa uskottelemalla, että Jumala heittää kuuman kiven, jos ei ole kiltti. Nyt haluan luopua tuosta uskomuksesta ja ajatella ajatuksia, joiden sisältönä on armollisuus.

Tiukka uskonnon tulkinta on yksi asia, joka saattaa ahdistaa ihmisiä ja jonka avaamiseen tarvitaan armollisuutta.

Kirjassa onkin lainattu myös Jeesusta, joka Tuomaan evankeliumissa sanoo:

- Jos tuot esiin, mikä sisälläsi on, se mikä sinussa on, pelastaa sinut.

Ihmisen päässä liikkuu kymmeniätuhansia ajatuksia päivässä. Niitä voi huomata, ei niinkään hallita. Vaatimusten ja paineiden maailmassa armollisuus kuitenkin tarvitsee puolestapuhujansa.

- Ja jos ei hoksaa olla armollinen itselleen, kroppa kyllä muistuttaa siitä. Armottomuus johtaa kehon reagoimiseen ja sitä kautta itsensä huomaamiseen. Silloin voikin pyytää apua, yksin ei tarvitse yrittää pärjätä.

Paakkunaista huvittaa Pertti Kurikan Nimipäivät -bändin laulu "Aina mun pitää", jossa hyvin kiteytyy suorittamisen pakko.

Mutta kun ei pidä, vaan saa.

- Minä saan olla juuri sellainen kuin olen, mitään minuun lisäämättä tai minusta pois ottamatta, sanotaan kirjassa.

Se on levollisesti sanottu.

Armollisuuden ajatuksia -kirjaa on lähiaikoina saatavissa suurimmista kirjakaupoista tilaamalla ja Paakkunaiselta itseltään.

Jorma Havula, Kauhajoki


 POHJALAINEN 19.4.2017

Pelkkä sydämen purkaminen auttaa elämän solmukohdissa

Marja-Leena Paakkunainen oli mukana Kauhajoen kouluampumatragedian jälkihoidossa. Sairaanhoitopiirin koordinoimassa hankkeessa annettiin terapia-apua niin uhrien omaisille kuin muillekin, esimerkiksi koulujen oppilaille ja henkilökunnalle.

Tapahtumasta tulee ensi vuonna kuluneeksi kymmenen vuotta.

- Kouluampuminen oli kuormittavuudeltaan hyvin äärimmäinen kokemus ja osaltaan se johti siihen, että tällaiset terapiapalvelut otettiin käyttöön.

Ihmisten reaktiot tragedian jälkeen olivat hyvin voimakkaita niin fyysisesti kuin psyykkisesti.

- Monilla jäi päälle jatkuva pelkotila, sellainen tunne, että on koko ajan oltava varuillaan. Se heijastui univaikeuksina, pelkona liikkua kylällä tai mennä kauppaan. Monet selvisivät siitä muutamalla terapiakäynnillä, toiset taas tunnistivat pidemmän tuen ja terapian tarpeensa.

Elämässä tapahtuu koko ajan niin sanottuja kriisejä ja niissä tilanteissa Paakkunainen soisi ihmisillä olevan mahdollisuus nopeaan ja yksinkertaiseen apuun.

Hän on erityisen huolissaan nuorista.

- Nyt tämä terveydenhuoltojärjestelmä on liian kankea auttamaan nopeasti. Pitää olla käyntejä lääkärillä, diagnoosi, hoitokäyntejä ja -päätöksiä ja sitten joskus, vasta kuukausien kuluttua, ihminen pääsee terapiaan. Huomattava este on myös diagnoosi-pakon tuoma leimautumisen pelko sekä myös sen taloudellinen haitta, esimerkiksi vakuutusmaksuissa. Nopealla, matalan kynnyksen auttamisella, voitaisiin ehkäistä ongelmien paisumista. Toivottavasti soten maakuntamallissa otetaan huomioon nämä lyhyet ja nopeat terapiamuotojen tuomat mahdollisuudet.

Paakkunainen puhuu arvostavasta ja tasavertaisesta keskustelusta, jossa yksinkertaisesti ihminen kokee tulevansa kuulluksi. Hän voi purkaa ja saada tukea omille ajatuksilleen löytää uusia, oman näköisiä ratkaisuja eteenpäin menemiseksi.

- Terapia- ja kriisiapukäsite viittaa helposti siihen, että pitää olla suuren luokan trauma ennen kuin voi pyytää ja ottaa vastaan apua. Meillä kun on yksin pärjäämisen malli kovin vahva.

JORMA HAVULA  KAUHAJOKI