KOSKETUKSEN VOIMA

Ritva Enäkoski - Pirkko Routasalo

Kosketuksen voima

Tekijät ja Kirjayhtymä 1998, 205 s.


Kosketus on tarpeellista elämälle, terveydelle. Se on jo tieteellisestikin todistettu. Kosketuksella voimme viestiä välittämistä, huolenpitoa, empatiaa - niitä asioita, joita on vaikea ilmaista sanoin. Kosketuksen on sanottu olevan maagista, jopa mystistä, koska siihen liittyy voimaa, joka on välttämätöntä elämälle. Toisaalta kosketuksen kautta välittyvät myös niin sanotut negatiiviset tunteet, kuten viha, halveksiminen ja alistaminen.

Ritva Enäkoski ja Pirkko Routasalo ovat tutkineet kosketusta ja siltä pohjalta he ovat kirjoittaneet tämä kirjan. Sekä kosketusta että koskettamista käsitellään syvällisesti, monista näkökulmista.

Kirjassa puhutaan muun muassa erilaisista kosketuskokemuksista, siitä miten kosketusta tulkitaan ja tutkitaan, kosketuksesta ammattina, ystävän koskettamisesta, terapeuttisesta kosketuksesta, rakkauteen ja hyvin läheisiin ihmissuhteisiin liittyvästä kosketuksesta sekä tilanteesta, kun ei voi koskettaa.

Kosketus viestittää paljon enemmän kuin sanat. Kosketuksella on vaikea peittää todellisia tunteita, sillä kosketus kertoo aidosti omasta itsestämme ja asenteestamme. Länsimaiseen kulttuuriin kuuluva kättely lienee yleisimmin hyväksytty kosketuksen muoto ja koskettaminen kädelle koetaan neutraaliksi. Kosketus itsessään ei kuitenkaan ole neutraalia, vaan se tulkitaan aina omana viestintämuotonaan, joko sanallisen viestin kanssa yhtenevänä tai sen vastaisena. Newtonkin on kirjan mukaan sanonut kolmannessa laissaan, ettei henkilö voi koskettaa toista tulematta samalla itse kosketetuksi.

Kosketusta on alettu tutkia 1940 -luvulla, jolloin sen merkitystä tarkasteltiin lähinnä lääketieteen ja psykologian näkökulmasta. Kokeellisten tutkimusten tulos oli, että vastasyntyneiden aktiivisuutta ja hereillä oloa, ravinnon hyväksikäyttöä, kasvua, motoriikkaa, tarkkaavaisuutta ja heidän sairaalassa oloaikansa lyheni. Lisäksi vastasyntyneet itkivät vähemmän ja hymyilivät enemmän kuin lapset, joita ei oltu pidetty hyvänä.

Iho on vanhin aisteistamme. Se on myös laajin aistinalueemme sekä kaikkein herkin aisteistamme, ensimmäinen viestintämme väline sekä tehokkain suojamme. Iho oppii kosketuksen jo äidin kohdussa, joten kosketus on hyvin varhainen aistikokemus.

Ihmisen hermosto ja iho kehittyvät alkiovaiheessa samasta alkuperästä, solukerroksesta. Tästä on ymmärrettävissä, että kosketusärsykkeellä on tärkeä hermoston toimintaa eheyttävä vaikutus. Kosketusaisti säilyy läpi elämän lähes muuttumattomana. Se miten kosketukseen suhtaudutaan saattaa hyvinkin ratkaisevasti muuttua iän ja kokemusten myötä. Kosketusaisti voi osittain korvata näkö- ja kuuloaistin menetyksiä. Kuurosokealle kosketusaistin merkitys on korvaamaton. Kuolevan henkilön kanssa kommunikoitaessa kosketus saattaa olla ainoa viestintämuoto silloin, kun sanat eivät näytä tavoittavan.

Niin kosketetuksi tulemisen tarve kuin sen sietäminen vaihtelee. Syitä erilaisuuteen löytyy varmasti kasvatuksesta, lapsuuden kokemuksista ja myöhemmästä elämänreviiristä. Useinkaan ei tule ajatelleeksi kuinka tärkeä asia kosketus ja koskemattomuus on vuorovaikutuksessa.

Koskettaminen on kuitenkin yksi erinomainen keino päästä yhteyteen ja ykseyteen.


Marja-Leena Paakkunainen

´Luin kirjan´artikkelisarja, Tejuka -lehti

29.7.2003