HULLUN KÄSIKIRJA

Anna Maria Rosendal

Hullun käsikirja

Suom. Lea Köykkä-Viukari

WSOY 2001, s. 155

Hulluna eläminen kuulostaa vaaralliselta, koska sitä se on. Hulluja ja narreja kadehditaan, koska he kuuntelevat vain sisäistä ääntään. Tärkeissä päätöksissä hullu uskoo mahdottomaan ja luottaa sattuman tuovan ennen pitkää hyvän sadon. Yhtä vallatonta on hullun arkipäivä. Hän on hetken lapsi, sillä elämä tapahtuu tässä ja nyt. Ennen kaikkea hulluus on rohkeutta kulkea omaa tietään. Anna Maria Rosendal tarjoaa siihen eväitä, sillä hullun elämä on hänen mukaansa ihanaa.

Odottamattoman odottaminen on luonteenomaista hullulle. Pysyvää tavoittelevan elämä on täynnä katkeruutta, kiukkua, epäoikeudenmukaisuutta ja itsesyytöksiä tehdyistä virheistä. Hullu sen sijaan ei luo ympärilleen tiukkoja ja pysyviä rakennelmia koska hänellä ei ole tarvetta kontrolloida eikä ennustaa tulevaisuutta. Hän tietää, ettei se ole mahdollista.

Hullun toimintaa ei ohjaa virheiden tekemisen pelko, koska hän näkee ettei ole kysymys virheistä vaan valinnoista, joista on mahdollisuus oppia. Malliratkaisut ja arvosanat eivät ole hullua varten, sillä muiden arvot ja uskomukset eivät ole hänelle tärkeämpiä kuin hänen omansa. Hullu osaa arvostaa omaa itseään.

Oman kehon kuunteleminen on olennaista hullun tiellä. Se on paljon muuta kuin vain sairauden tai levon tarpeen tunnistamista. Miten istut juuri nyt? Istutko hyvin? Jos et, miksi et vaihda asentoa? Jos tunnet jäykkyyttä, miksi et nouse ylös venyttelemään tai tekemään jotain muuta ennen kuin jatkat lukemista, Rosendal kysyy. Mikä estää sinua?

Hullu ei takerru mihinkään. Hän ei rakenna turvallisuuttaan tarpeettomiin tavaroihin ja myös mielen tasolla hän on valmis luopumaan vanhoista käyttäytymismalleista ja ajatuksista. Vanhoja tottumuksia tosin ei ole niin helppo karsia kuin tavaroita, Rosendal sanoo. Siksi on helpompi aloittaa tavaroista ja katsoa kuinka kiintynyt niihin on. Jos niistä pystyy luopumaan pystyy todennäköisesti luopumaan myös muista riippuvuuksista. Rosendalin mukaan kysymys on samasta perusturvattomuudesta ja sen tiedostaminen on ensimmäinen askel kohti tilaa, jossa tarve turvautua ulkoiseen lakkaa.

Hulluna oleminen on kyky kuunnella ja seurata omaa intuitiotaan. Miksi se on niin vaikeaa? Rosendalin mukaan se johtuu siitä, että useampia meistä ei juurikaan ole rohkaistu ajattelemaan itse eikä kuulostelemaan mitä me sisimmässämme haluamme. Pienestä pitäen läpi koko elämän ympärillämme hyörii asiantuntijoita, joiden otaksutaan tietävän mikä meille on parasta. Joka taholta; mainoksista, tiedotusvälineistä, kirkolta, poliitikoilta saamme osaksemme huolenpidoksi naamioitunutta aivopesua. Yksipuolisessa ulkoisessa ohjauksessa ja kasvatuksessa äly ja intuitio eivät kehity. Niiden sijaan kehittyy huono itseluottamus ja epäily omaan itseen. Ihminen tietää mitä sisimmässään ajattelee ja tuntee, mutta epäilee koko ajan voiko se sittenkään olla niin.

Lukuisissa harjoituksissa Rosendal kehottaa miettimään esimerkiksi kuinka paljon valintoihimme vaikuttavat muiden mielipiteet tai mitä mieltä luulemme muiden olevan.

Jos niistä ei piittaa, saattaa olla matkalla hulluuteen.


Marja-Leena Paakkunainen

´Luin kirjan´ artikkelisarja, TeJuKa -lehti

3.12.2001