Fysioterapeutista diplomikuuntelijaksi

Tehtäväkseni on muotoutunut oman mielentilan huomaaminen ja itsessä olevan armollisuuden, rauhan valitseminen. Elämäni ja ´urani´ aikana olen oppinut kokemuksen kautta, että juuri tämä on mielen ja myös kehon hyvinvoinnin alkulähde. Siihen riittää halukkuus - suostuminen.

- Mielentilasta, sen huomaamisesta on tullut itselleni tärkeä. Sen huomaamisesta, onko mielessäni ristiriita, pelko vai rauha ja hyväksyntä. Hyväksyntä, joka tarkoittaa, että saan olla sellaisenaan. Kuten nyt, tässäkin hetkessä. Onko minulla lupa olla sellainen kuin oon? Saanko minä olla minä, vai tuleeko ajatus, esimerkiksi ´Mitähän muut aatteloo? ´ tai ´Mun pitäis sitä tai tätä´ väliin ja estämään sen?

Olen elänyt pian 60 vuotta, työskennellyt terveydenhuoltoalalla yli 30 vuotta ja osallistunut yhteen jos toiseenkin koulutukseen ja kurssille. Loppu tulema on, että tärkein on huomata itsensä, saada tukea ja ohjausta katsoa ajatuksiansa ja reaktioitansa, sekä lähestyä niitä lempeydellä - armollisuudella.

- Luojani tietää, että olen etsinyt vastauksia ja ymmärrystä sille, miksi reagoin niin kuin reagoin. Miksi koen niin kuin koen. Miksi oman mielipiteen sanominen pelottaa, miksi puoliso ärsyttää, välillä jopa pelottaa? Miksi auktoriteetin edessä kumarran pienuuteen, miksi toisten silmien alla oleminen jähmetyttää, jne?

- Syyttämällä ja vaatimalla toisilta ja itseltään saa hetkeksi kohennusta huonoon oloon, siihen selittämättömään tyytymättömyyteen. Se on keino helpottaa oloa - hetkeksi.

Etsintä ja kyseenalaistaminen on tuottanut tulosta. Näkyväksi on tullut muun muassa huonommuuden, riittämättömyyden ja erillisyyden kokemukset ja niistä kumpuavat tunteet ja tuntemukset.

Kokemukseni on, että juuri se kurja olo, esimerkiksi ahdistus, väsymys, masentuneisuus on se, joka saa havahtumaan, kyseenalaistamaan. Ennemmin tai myöhemmin sitä ´joutuu´ nöyrtymään ja ottamaan vastaan apua. Sitä kautta löytyy toisenlaisia ajattelutapoja ja ohjausta irti ristiriidasta ja pelosta, kohti mielenrauhaa ja iloa.

- Mielen hyvinvointi koostuu monesta muodosta. Pohjalla on kaipuu saada ja voida olla juuri sellainen kun on. Kaipuu tulla hyväksytyksi, tulla kuulluksi ja nähdyksi sellaisenaan - tulla rakastetuksi.

Tämän tunnistaminen ja myöntäminen ei ole ollut helppoa. Menneet kokemukset kun ovat ohjanneet mallin, jossa yksin on pitänyt pärjätä, jossa muiden apua ei ole tarvittu, eikä siten pyydetty. Avun vastaan ottamista on todella saanut harjoitella.

- Vain täydellisessä hyväksynnän tilassa olen rohjennut pala palalta katsoa sisäänpäin ja avata, puhua ääneen itsessäni olevia kaikenlaisia ajatuksia, tunteita ja tuntemuksia. Todella hämmentävää on ollut, ettei minun tarvitsekaan peitellä, väistellä ja torjua mitään, jolloin elämään on tullut ja tulee vapautta, iloa ja rauhaa. Ja jos peittelen tai torjun, niin sekin on täysin ok. Hyväksyntä eli armollisuus kun on juuri sitä - ei vaatimuksia, ei pakottamista, ei kieltämistä.

- Tänä päivänä minua ohjaa yhä herkemmin armollisuus eli hyväksyntä, jossa tulee kuulluksi ja jossa saa olla juuri sellainen kuin on. Se on diplomikuuntelua.

Marja-Leena Paakkunainen



Taustaa

- Syntynyt Ruotsissa, asunut vuodesta 1986 Suomessa, Teuvalla

- Työskennellyt fysioterapeutiksi v 1982 valmistumisen jälkeen erikoissairaan-hoidossa, ammatinharjoittajana ja perusterveydenhuollossa

- Erikoistunut psykofyysiseen, mielenterveyttä tukevaan fysioterapiaan

- Vuodesta 2004 ollut vastaanotto Kauhajoella tukeakseen ja ohjatakseen hyvinvointa sekä psyykkisestä että fyysisestä lähtökohdasta

- Lyhytterapeuttisia koulutuksia: Hengitysterapia, Kognitiivinen lyhytpsykoterapia, Kehopsykoterapia

- Koulutuksessa; Ratkaisukeskeinen lyhytterapeutti (2018 Helsingin Psykoterapiainstituutti), Ihmeiden oppikurssi IOK

- Muita koulutuksia/kursseja: Meditaatio/Mindfulness, Jooganohjaaja, Autenttinen liike, Voimauttava valokuva

- Viitekehykseni: dialogisuus, armollisuus, todellinen anteeksi antaminen